Pesisjuureni Lappajärvellä

Lappajärven Veikot on liki 110-vuotias yleisseura, jossa on saanut urheilla monessa eri urheilumuodossa. Pesäpallo on ollut aktiivinen laji Lappajärvellä jo lajin ensivaiheiden aikaan eli 1920-luvulta ja aiemminkin. Yli satavuotiaan pesishistorian aikana Veikkojen riveissä on pelattu niin miesten kuin naisten Suomisarjaa, voitettu junioreiden valtakunnallisista pesäpalloleireiltä SM-mitaleita, ja nyttemmin naisten Superpesisvuosien jälkeen naisten edustusjoukkue pelaa jälleen toiseksi ylintä sarjatasoa eli naisten Ykköspesistä. Lappajärven Veikot on ollut monen huippupelaajan ja -toimijan kasvattajaseura. Tässä Pesisjuureni Lappajärvellä -juttusarjassa pääsemme tutustumaan osaan heistä. Juttusarjan ensimmäisessä osassa tapaamme entisen superpesispelaajan ja nykyisen Pesäpalloliitossa työskentelevän lappajärveläislähtöisen Perttu Hautalan, jonka vahvat pesisjuuret ovat lähtöisin 1990-luvun alusta Veikkolan pesäpallokentältä.

Miten oma tiesi lajin parissa alkoi?

Isoveljeni Pirkka aloitti pesiksen 10-vuotiaana ja lähdin katsomaan harjoituksia. Innostuin pesiksestä sitä kautta ja halusin itsekin ruveta pelaamaan. Esa- isä alkoi vetämään harjoituksia, kun olin 7-vuotias ja 8-vuotiaana (v. 1992) pelasin ensimmäiset sarjapelin F-junioreissa. Kuljimme paljon perheemme kanssa Vimpelissä ja Alajärvellä katsomassa Superpesis-otteluita ja haave Superpesiksestä syntyi. Oman perheeni lisäksi tärkeimpiä henkilöitä pesiskärpäsen syttymiseen olivat Juha-Matti Ollila, Timo Kankaanpää ja Tomi Olli.

Millainen oma pelaajaurasi oli?

Pelasin vuoteen 1997 asti Lappajärvellä. C-junioreissa siirryin Alajärvelle, jossa pelasin myöhemmin myös A-poikien Superpesistä ja Ykköspesistä. Kauden 2006 pelasin Vaasassa, josta siirryin Vimpeliin. Ensimmäisiin Vimpelin vuosiin mahtui myös vuokrakeikka Haapajärvelle. Kaudet 2011 ja 2012 pelasin Jyväskylässä, kaudet 2013 - 2014 Vimpelissä ja kaudet 2015-16 taas Jyväskylässä. Saavutuksina minulla on junioreista C-poikien leiripronssia ja A-poikien kultaa ja hopeaa. Pelasin C-junioreissa ja A-junioreissa Itä-Länsi-ottelut. Aikuisena saavutuksina on yksi SM-kulta, kaksi hopeaa ja yksi pronssi, hallista kultaa ja muistaakseni kaksi hopeaa.

Millaisia muistoja LaVe-vuosilta?

Paljon lämpimiä muistoja, pelasin joka kesä useampaa sarjaa ja muistaakseni 12-vuotiaana ensimmäisen miesten otteluni. Myös kaikki pesisleirit ovat jääneet elävästi mieleeni. Kesät kuluivat pesäpallo- ja yleisurheilukentällä sekä talvet kaukalossa ja hiihtoladulla. Kankaanpään Timon kanssa mentiin muistaakseni marraskuulle asti pelaamaan jotain pienpeliä irtokarkkipussit mukanamme.

Mikä on tämänhetkinen roolisi pesäpallon parissa, ja missä päin vaikutat?

Olen nyt kohta 16 vuotta asunut Jyväskylässä ja asun tällä hetkellä vaimon ja kahden päiväkoti-ikäisen lapsen kanssa Palokassa. Toimin Pesäpalloliiton Keskimaan (Häme ja Keski-Suomi) alueen seurakehittäjänä. Pesäpalloliitossa olen toiminut nyt kolme vuotta. Mukava, että löysin töitä minulle niin rakkaan lajin parista.

Mikä motivoi sinua toimimaan pesiksen parissa?

Kyllä se on intohimo lajia kohtaan. Myös työn monipuolisuus kiehtoo. Koulutan valmentajia, vedän yläkoululeirejä, valmennan akatemiassa, käynnistelen uutta toimintaa ja teen seurakäyntejä, tässä siis muutamia tehtäviä mainitakseni.

Mikä on työssäsi haasteellisinta?

Varmaankin uuden toiminnan käynnistäminen paikkakunnilla, jossa ei ole pesäpallokulttuuria. Myös uusien toimijoiden ja tuomareiden rekrytointi ei ole kovin helppoa.

Onko matkan varrella ollut esikuvia kansallislajimme parista, ja miksi?

Pienenä esikuvani oli Matti Iivarinen. Minulla oli onni olla myöhemmin Matin valmennuksessa. Vähän alle 20-vuotiaana seurasin tarkasti etenkin Toni Kohosen peliä. Myöhemmin pelasimme vastakkain monet kiihkeät pelit, jotka valitettavasti yleensä hävisimme.

Olitko aina suunnitellut, että aikuisenakin toimisit harrastuksesi parissa? Ja millaista roolia tuolloin kaavailit omalle pesäpallopolullesi?

Kyllä ne haaveet ulottuivat Superpesiksessä pelaamiseen. En olisi voinut kuvitellakaan, että saisin pesiksen parista myös työpaikan. Toki valmentaminen ja pelinjohtaminen on aina kiinnostanut ja kiinnostaa edelleen. Toimin jo teinivuosinani pelinjohtajana kesätyönäni ja olen käynyt myös pesäpallon lajivalmentajatutkinnon.

Mikä pesäpallossa parasta?

Pelinä monipuolisuus ja taktisuus, muuten yhteisöllisyys ja elinikäiset ystävyyssuhteet.

Mitä Lappajärvi ja La-Ve merkitsee sinulle?

Lappajärvi on kotipaikkakuntani ja olen ylpeä sanoessani sen. Yhtä lailla La-Ve on rakas kasvattajaseurani. Nykyään valitettavasti en ehdi käydä Lappajärvellä kuin muutaman kerran vuodessa, mutta side säilyy.

Terveiset pesiskansalle?

Pidetään yhtä vaikeinakin aikoina, kyllä ne pelit sieltä todenteolla alkaa.