Pesisjuureni Lappajärvellä

Pesäpallo on ollut aktiivinen laji Lappajärvellä jo lajin ensivaiheiden aikaan eli 1920-luvulta ja aiemminkin. Yli satavuotiaan pesishistorian aikana Veikkojen riveissä on pelattu niin miesten kuin naisten suomisarjaa, voitettu junioreiden valtakunnallisilta pesäpalloleireiltä SM-mitaleita, ja nyttemmin naisten superpesisvuosien jälkeen naisten edustusjoukkue pelaa jälleen toiseksi ylintä sarjatasoa eli naisten ykköspesistä.

Lappajärven Veikot on ollut monen huippupelaajan ja -toimijan kasvattajaseura, ja tässä Pesisjuureni Lappajärvellä -juttusarjassa pääsemmekin tutustumaan heihin. Juttusarjan kolmannessa osassa pääsemme tutustumaan nykyään Lapuan Virkiän Superpesisjoukkueen markkinointi- ja myyntivastaavaan sekä Ilta-Sanomien Urheilutoimittajaan, Timo Kankaanpäähän, jonka La-Ve -vuodet alkoivat jo -80 luvun alkupuolella.

Miten oma tiesi lajin parissa alkoi?

Isäni ja isoveljeni kanssa kuljimme vauvaikäisestä saakka katsomassa tädin miehen eli Mäkisen Jarkon pelejä Vimpelissä. Pesiskärpänen varmasti puraisi jo silloin lujasti. Noin 7-8-vuotiaana pääsin aktiivisen urheilumiehen Männikön Esan vetämään Veikkojen F-poikajoukkueeseen, jossa Esa tarjosi hienon kasvualustan juurtua lajiin myös pelaajana. Lapsuus tuli vietettyä melko suurelta osin Veikkolan kentällä, jossa harjoitusseuraa löytyi varsinkin Hautalan veljeksistä (Pirkka ja Perttu), usein jopa aamusta iltaan.

Millainen oli oma pelaajaurasi?

Innostusta oli, mutta taidot eivät riittäneet huipputasolle pelaajana. Pelit loppuivat parikymppisenä A-juniori/Suomi-Sarjatasolle. Seurat ovat olleen Lappajärven Veikkojen lisäksi Alajärven Ankkurit ja Kuortaneen kunto. Pelaajauran loputtua siirryin pelinjohtopuolelle, jossa menestystä tuli vähän enemmän mm. Suomenmestaruuksia naisten superpesiksessä Lapuan Virkiän väreissä Jukka Liikalan aisaparina.

Millaisia muistoja sinulla on La-Ve -vuosilta?

Hienoja muistoja, joista vaikea nostaa mitään yksittäistä ylitse muiden. Kaikki roolit tuli koettua jo hyvin nuorena. Pelaajana, tuomarina ja pelinjohtajana toimiminen laajensi valtavasti näkemystä kansallislajistamme.

Mikä motivoi sinua toimimaan pesiksen parissa?

Varmasti rakkaus lajiin ja ylipäätään urheiluun vaikuttaa siihen, että monesti toimiminen pesiksen parissa ei edes tunnu työltä. Enemmänkin se on elämäntapa.

Mikä on työssäsi haasteellisinta?

Nyt Korona-aikaan haasteita on tietysti ollut enemmän, kun urheilu on ollut tauolla. Ehkä yleisesti tietynlainen epäsäännöllisyys ja muuttuvat aikataulut.

Onko matkan varrella ollut esikuvia kansallislajimme parista, ja miksi?

Pienenä tuli fanitettua niin Vimpelin kuin Veikkojenkin miespelaajia. Pelien jälkeen heitä sitten matkittiin takapihan nurmikolla.

Olitko aina haaveillut / suunnitellut, että aikuisenakin toimisit harrastuksesi parissa? Ja millaista roolia tuolloin kaavailit omalle pesäpallopolullesi?

Varmasti pelaajauran "kariuduttua" piti miettiä vaihtoehtoja. Mitään erityistä suunnitelmaa ei varmasti ollut, mutta haaveena on ollut aina olla urheilun parissa.

Mikä pesäpallossa parasta?

Joukkue, yhteisö ja tunteet. Taktisuus.

Mitä Lappajärvi ja Lave merkitsee sinulle?

Synnyinkunta, jossa juuret edelleen syvällä. Kasvattajaseura, joka säilyy aina tärkeänä.

Terveiset pesiskansalle?

Joukkuepelit ovat hieno alusta harjoitella urheilun lisäksi myös monia elämäntaitoja. Toivottavasti pesäpallopelit saadaan vietyä tälle kesään läpi, terveyttä kaikille!